Opeoppaan tarina jatkuu! Orientoidutaan uuteen lukuvuoteen ensi viikolla yhdessä. Sitä ennen lomaillaan kuitenkin vielä hetki. Tule Opeoppaan instaliveen kuulolle ensi maanantaina 2.8. illalla. Tarkempi kellonaika tulee vielä mainoksiin monta kertaa. 

  Jo joutui armas aika. Miten se taas joutuikaan? Opeopas ei ihan täysillä lähtenyt vielä lentoon, mutta alusta asti päätinkin, että teen tätä sen verran kuin jaksan ja aikaa riittää. Tänä vuonna aikaa vei erityisesti Tunnekasvatus koulussa -aiheinen väitöskirjani, mutta säilytän silti tämän sivuston, josko ensi vuonna syntyisi sopiva rako Opeoppaan päivittämiselle. Palasin tutkimusvapaalta töihin toukokuun alussa, ja nämä viisi viikkoa menivät hetkessä. Ensin hytistiin sateessa ja tuulessa opiskelijoiden ulkotunneilla puistossa ja iltapäivät kuluivat joko Zoom-ohjauksissa, Teams-tesoissa ja erinäisissä palavereissa. Jossain välissä sorvasin arviointeja ja Brasilian koulutusviennin luentoa. Yhtään en kirjoittanut iltaisin töiden jälkeen, en tutkimusta enkä blogia, enkä pyytele sitä edes anteeksi. Jos jotain on elämä opettanut, niin sen, että palautuminen on osa hyvinvointia. Iltaisin on tarkoitus palautua työpäivästä, eikä silloin tarvitse tehdä mitään, mikä vaatisi jälleen uutta...

  Lukutaidon merkitystä ei varmaan tarvitse kenellekään meistä opettajista perustella, mutta sen sijaan ajattelin koota tähän käytännönläheisiä vinkkejä siitä, miten hyödyntää tämä alkuvuosi lukutaidon kehittämisen osalta.  Itse sain nuorena opettajana hyvän vinkin erityisopettajalta juuri tähän lukemisen tehoviikkojen aikatauluttamiseen. Nimittäin kun on ennen joulua teettänyt niin luetun ymmärtämisen kuin lukusujuvuuden testejä, on alkuvuodesta opettajalla tuoretta tietoa siitä, kuka oppilaista tarvitsee erityistä tsemppausta lukutaidon osalta.   Pääsiäisen jälkeen kalenterissa alkaa silppuviikot, ja silloin on hankala enää laittaa rutiineja käyntiin. Mutta nyt, helmikuun alussa sille on paras hetki, kun joululoman jälkeen on taas palattu rutiinien pariin ja edessä on monta viikkoa tehokasta työaikaa. Minun resepti lukutaidon tehoviikoille on vuosien varrella (eri erityisopettajien vinkkejä yhdistelemällä) jalostunut tällaiseksi: Poimin luokasta ne lukijat, jotka t...

Opeopas vietti hiljaiseloa loppusyksyn ajan. Ajattelin kyllä mielenkiintoisia aiheita monta kertaa, ja samalla koin tärkeäksi keskittyä ensin vain oppilaisiin ja opiskelijoihin ja harjoittelujen loputtua pelkästään oppilaisiin. Mutta mikäpä olisikaan parempi aihe palata linjoille kuin ääni opettajan työssä. Vaikka kirjoittaminen on minulle niin paljon luontevampaa, olisi nyt tarjolla kuunneltavaa.  Puhumme hyvän ystäväni, musiikinlehtori Sanna Pirttisalon kanssa äänenkäytöstä opettajan työssä. Keskustelumme polveilee teeman ympärillä hyvin laveasti. Aika monet opettajat kamppailevat äänen kestämisen kanssa. Muusikkona ja äänityötä tekevänä taiteilijana sekä musiikin opettajana Sanna Pirttisalo kehottaa kaikkia opettajia leikittelemään oman äänen kanssa, availemaan sitä aamulla erilaisilla harjoituksilla ja kokeilemaan, miten ääni soi eri korkeuksilla. Itse mietin opettajana usein sitä, mitä äänellä ja äänensävyllä kerron; Millä tavalla puhun oppilaille ja mitä se kertoo arvoistani ...

  Näitä tekstejä tai äänitteitä tehdessäni yritän aina palata ensimmäiseen työsyksyyn opettajana; onhan Opeoppaan ajatus olla juuri nuoren opettajan tukena. Ja yksi asia, joka minulle tuli tuolloin yllätyksenä ja kuormittavana vastaan, oli oppilaiden erilaiset tunnereaktiot.   Kirjoitan tunnekasvatuksesta vuoden mittaan lisää myös oman tutkimukseni valossa, mutta puhun tässä tekstissä lähinnä ammentaen kokemuksistani. Seuraa siis mutua, ei tutkittua tietoa.   Ehkä sinäkin, tänä syksynä työt aloittanut opettaja, olet jo saanut kokemusta tilanteissa, joissa tunteet kuohuvat yli ja pohdit epävarmana, mitä teen, teenkö oikein jos toimin näin, onko tämä väärin ja saanko sanoa näin?  Oppilas on voinut säikähtää jotain tai raivostua silmittömästi. Jos lapsi joutuu ns. tiloihin, se voi tuntua nuoresta opettajasta tosi pelottavalta. Minusta ainakin tuntui. Muista, että näissä tilanteissa kannattaa pyytää kollegan apua. Ei tarvitse jäädä yksin ylivoimaiseen tilantees...

    Kun mietin Opeopas -sivuston perustamista, ajattelin, että haluan puhua ja kirjoittaa niistä asioista, joita koulutuksessa ei välttämättä puhuta tarpeeksi. Tosin en voi tietää kaikkien koulutusohjelmien sisältöjä ja itse opettajankouluttajana en niitä todellakaan käy tässä arvostelemaan. Mutta voisin kuvitella, että varsinkin viime vuosina kurssien muuttuessa yhä enemmän itsenäisesti suoritettaviksi, kaikki nuoret opettajat eivät ole opinnoissaan törmänneet esimerkiksi siihen kysymykseen, jonka eräs ystäväni kysyi minulta jokin aika sitten. ”Mitä sitten, jos en opettajana pidä jostakin oppilaasta?”   Kuulin kysymyksessä ja sitä edeltäneessä kertomuksessa riipaisevaa huolta, jonka takana oli oikeastaan epävarmuutta siitä, olenko riittävä tällaisena kuin olen. Joskus kuulee sanottavan, että opettajan tärkein työväline on ääni. Äänikin on tärkeä, siitä lisää joskus toiste, mutta kyllä opettajan koko persoona on aika olennainen työväline. Opettajana kukaan meistä ei pääse...

Kun aloittaa uutena, nuorena opettajana työt, on työtehtävien haltuunottamisen lisäksi mietittävää myös siinä, miten asemoi oman roolinsa alaisena ja kollegana. Lähestyn tätä teemaa muutaman kysymyksen kautta.  1.  Millainen kollega haluan olla? Monilla kouluilla on työparikäytäntö tai luokkatasokäytäntö ja tehdään paljon yhteistyötä rinnakkaisluokilla olevien opettajien kanssa. Ensimmäisessä työpaikassani meillä oli joka viikko viikkopalaveri neljän muun rinnakkaisluokan opettajan kanssa, ja se oli kyllä aivan loistava systeemi siinä mielessä, että uutena opettajana pääsi oppimaan itseäni viisaammilta ja kokeneemmilta.  Mikä tahansa sun työtilanne onkaan, olitpa yksisarjaisessa koulussa tai osana isoa tiimiä, kannattaa pohtia sitä, millainen työkaveri haluan olla. Haluatko olla se, joka hyvän materiaalin valmisteltuaan sanoo kollegalle “Hei, tein tällasen, haluatko sinäkin käyttää tätä?”   2.   Mitä tulee paikalle, kun minä tulen paikalle? Täll...