Lukutaidon merkitystä ei varmaan tarvitse kenellekään meistä opettajista perustella, mutta sen sijaan ajattelin koota tähän käytännönläheisiä vinkkejä siitä, miten hyödyntää tämä alkuvuosi lukutaidon kehittämisen osalta.
Itse sain nuorena opettajana hyvän vinkin erityisopettajalta juuri tähän lukemisen tehoviikkojen aikatauluttamiseen. Nimittäin kun on ennen joulua teettänyt niin luetun ymmärtämisen kuin lukusujuvuuden testejä, on alkuvuodesta opettajalla tuoretta tietoa siitä, kuka oppilaista tarvitsee erityistä tsemppausta lukutaidon osalta.
Pääsiäisen jälkeen kalenterissa alkaa silppuviikot, ja silloin on hankala enää laittaa rutiineja käyntiin. Mutta nyt, helmikuun alussa sille on paras hetki, kun joululoman jälkeen on taas palattu rutiinien pariin ja edessä on monta viikkoa tehokasta työaikaa.
Minun resepti lukutaidon tehoviikoille on vuosien varrella (eri erityisopettajien vinkkejä yhdistelemällä) jalostunut tällaiseksi:
Poimin luokasta ne lukijat, jotka tarvitsevat lukutaidon sujuvoittamista ja kokoan heidät vaikka välitunniksi luokkaan.
Kerron, että he pääsevät erityisen tärkeään joukkoon mukaan; siihen joukkoon, jossa treenataan lukutaitoa. (Pyrin luomaan palkintomielialaa jo tässä; on palkinto päästä harjoittelemaan yhtä elämän tärkeimpiä taitoja.)
Jaan oppilaille valmiiksi kopioidun ja nidotun nipun, jossa on lukemista esimerkiksi 3-4 viikolle.
Hidas lukija saa nipun, josta hän lukee samaa tekstiä esimerkiksi koko viikon tai 3 päivänä peräkkäin. Tekstin yhteydessä on ruudukko, johon merkitään päivämäärä ja tekstin lukemiseen kulunut aika. Tämä kannustaa hidasta lukijaa, kun hän huomaa, että päivä päivältä lukunopeus lisääntyy.
Luetun ymmärtämistä tarvitseva oppilas saa nipun, jossa on kivoja tekstejä sekä avoimine kysymyksineen että monivalintakysymyksineen. Voi myös tehdä niin, että oppilas äänittää tabletilla vastaukset, tai kertoo tekstistä suullisesti omin sanoin. Keinoja on lukemattomia.
Jo ensimmäisessä tapaamisessa kysyn, millaisen palkinnon oppilas haluaa, kun koko lukunippu on tehty ja palautettu. Osa haluaa suklaapatukan, joku haluaa tarroja, joku haluaa, että pääsee välitunniksi liikuntasalin köysiin temppuilemaan. Sitten se mahdollisuuksien mukaan järjestetään. Ja kyllä, palkitseminen on todella behavioristinen menetelmä, ja sillekin on välillä tarvetta.
Lukutaidon tehoviikkojen aikana kyselen nipun saaneilta oppilailta, miten on mennyt ja annan välillä tarrapalkintoja tms. Tärkeää on luoda sellaista tunneilmapiiriä, että oppilas kokee koko prosessin olevan palkinto: on hienoa, että pääsee mukaan tällaiseen “erilliseen ohjelmaan”.
Lopuksi pidetään palkintojenjakotilaisuus vähän niin kuin niille, jotka ovat menestyneet hyvin urheilukilpailussa ja pääsevät rehtorin kanssa ruokalaan syömään jäätelötuutit. Jokainen, joka on tehnyt sen mitä lukemisen tehoviikkojen aluksi sovittiin, saa toivomansa palkinnon ja hirmuiset aplodit.
Lukutaitoa kannattaa kehittää tässä vaiheessa vuotta myös koko luokan tasolla. Ihana kollegani ja rakas ystäväni Johanna on kehittänyt keskustelukortit -menetelmän, hän kertoo niistä vähän tämän linkin takana: https://www.sanomapro.fi/kirjallisuuskasvatus-lisaa-ymmarrysta-maailmaa-ja-toisia-ihmisia-kohtaan/
Kannattaa myös kysellä omilta kollegoilta vinkkejä siihen, miten he panostavat oppilaidensa lukutaitoon. Aihe on niin tärkeä, että siihen ei varmaan voi liikaa perehtyä. Lukutaidon kehittämiseen liittyen on viime vuosina ollut sekä yliopistoissa että Opetushallituksessa erilaisia hankkeita. Nostan niistä tähän muutaman, jotta voit uppoutua tärkeään teemaan vielä lisää:
https://ytimessa-kirja.webnode.fi/
https://lukemo.fi/lukuintoa/lukuklaani/
https://www.oph.fi/fi/lukuliike
Kommentit
Lähetä kommentti