Siirry pääsisältöön

Äänellään opettajakin puhuu



Opeopas vietti hiljaiseloa loppusyksyn ajan. Ajattelin kyllä mielenkiintoisia aiheita monta kertaa, ja samalla koin tärkeäksi keskittyä ensin vain oppilaisiin ja opiskelijoihin ja harjoittelujen loputtua pelkästään oppilaisiin. Mutta mikäpä olisikaan parempi aihe palata linjoille kuin ääni opettajan työssä. Vaikka kirjoittaminen on minulle niin paljon luontevampaa, olisi nyt tarjolla kuunneltavaa. 

Puhumme hyvän ystäväni, musiikinlehtori Sanna Pirttisalon kanssa äänenkäytöstä opettajan työssä. Keskustelumme polveilee teeman ympärillä hyvin laveasti. Aika monet opettajat kamppailevat äänen kestämisen kanssa. Muusikkona ja äänityötä tekevänä taiteilijana sekä musiikin opettajana Sanna Pirttisalo kehottaa kaikkia opettajia leikittelemään oman äänen kanssa, availemaan sitä aamulla erilaisilla harjoituksilla ja kokeilemaan, miten ääni soi eri korkeuksilla.


Itse mietin opettajana usein sitä, mitä äänellä ja äänensävyllä kerron; Millä tavalla puhun oppilaille ja mitä se kertoo arvoistani toiminnan taustalla? Jos huomaan, että alan puhua kireään tai pelkästään käskevään sävyyn, yritän pysähtyä ja miettiä, onko kuormitus kasvanut liian suureksi tai hiertääkö mielessä jokin asia, joka  estää puhumasta normaalisti. Puhun aika pienellä äänellä ja samaan tapaan kuin puhun muuallakin ja muillekin ihmisille; se on auttanut ääntä kestämään. Kurkusta puristettu jatkuva korotetulla äänellä puhuminen ei tee hyvää itselleni, eikä kyllä luokan ilmapiirillekään. 


Rentoutuneena huomaan hassuttelevani ja välillä puhun oppilaille erikoisilla äänensävyillä, ja se on heistä mahdottoman hauskaa. Meillä ihmisillä onkin tapana yhdistää tunteet ääniin ja haemme herkästi tulkintoja äänensävystä. Jos opettajana voin osoittaa äänensävyn myötä oppilaille lämpöä ja hyväksyntää, se saattaa saada ihmeitä aikaan.


Olivia Fox Cabanen (2016) mukaan laskeva intonaatio virkkeen lopussa ilmentää valtaa ja voimaa. Välillä nouseva intonaatio on ihan luonteva suomen kielessäkin, mutta jatkuvana toistona se omiin korviin kuulostaa raskaalta. Voisiko laskevan intonaation myötä tuoda tietoisesti turvallista ilmapiiriä luokkaan? Voitko opettajana omalla äänelläsi ja äänensävylläsi antaa signaalin siitä, että meillä kaikilla on täällä hyvä olla ja minä aikuisena huolehdin yhteisestä hyvinvoinnistamme? 


Voi olla kiinnostavaa tutkia omaa puhumisen tapaa luokassa ja miettiä, mitä se kertoo minusta opettajana. Silti siinäkin tutkailussa kannattaa muistaa armollisuus omaa itseä kohtaan; kukaan meistä ei onnistu täydellisesti opettajana ja yksi työn hienoimmista puolista on oppia joka päivä lisää myös itse.


Tässä linkki vielä keskustelutuokioomme Sanna Pirttisalon kanssa: https://soundcloud.com/sanna-isopahkala/aani-opettajan-tyossawav/s-p2M2xojX3Hy



PS. Itse olen saanut paljon eväitä Orff-pedagogiikasta, jota opiskelin neljän vuoden ajan kesäkursseilla. Noilla kursseilla sain jatkuvasti nähdä, miten opettajat ohjeistivat meitä töihin ilman äänellistä ohjausta. Se oli uskomatonta, ja sitä haluaisin oppia vielä lisää. Jos kiinnostuit Orff-pedagogiikasta, kannattaa googlettaa se ja Jasesoi-yhdistys.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herkkyys voi olla myös opettajan supervoima

Näin kerran jonkun sometilillä tuon kuvan lausahduksen “Sä olet ihan liian herkkä.” Tunnistin sanat hyvin, ja jäin miettimään asiaa. Onko sinullekin sanottu, että olet liian herkkä tai liian jotain muuta?  Tästä “olet liian jotain” -aiheesta on jo olemassa monia hyviä kirjoituksia, enkä aio nyt toistaa niiden sisältöä. Kerron sen sijaan joitain omia ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Teini-ikäisenä eräs opettaja sanoi minulle “Sinä olet kyllä niin herkkä, että mietin, miten tulet pärjäämään maailmassa.” Työelämässä olen kohdannut tilanteen, jossa itkin esimiehen läsnä ollessa ja hän ilmaisi, että se on liikaa, olen liian herkkä, ei pitäisi itkeä. Opettajana ollessa olen myös kuullut, kun oppilas sanoi toisesta: “Ärsyttää, kun se aina itkee.” Kaikkia näitä tilanteita olen myöhemmin kiinnostuneena ja uteliaasti tarkastellut. Tunnetutkimuksen näkökulmasta olen nostanut esiin kysymyksiä. Miksi nauru on niin paljon hyväksyttävämpi tunneilmaisu kuin kyyneleet?  Eikö itku ole lopult...

Parempaa palautumista neurosonicin avulla

Matalataajuinen värähtely vie kehon meditatiiviseen tilaan, jonne työajatukset eivät yllä! Tervetuloa tutustumaan neurosonic-hoitoon. Kyseessä on kaupallinen yhteistyö Flexion kanssa. Olin useita vuosia sitten pitkän aikaa käytännössä uneton. Unettomuusjakso johtui monista eri syistä, ja taustalla oli muun muassa leikkauksen yhteydessä koettu nukutuskokemus, joka jollain tavalla meni pieleen. Nukahdin illalla vain herätäkseni parin tunnin päästä valvomaan koko loppuyön. Monien vaiheiden sekä uudenlaisten elämäntapavalintojen jälkeen unettomuus jäi taakse, ja aloin nukkua kokonaisia öitä. Miten ihanaa olikaan herätä aamulla levänneenä ja aivot virkeinä, käyttökelpoisina! Unettomuusvuodet olivat kuitenkin niin hurja kokemus, että en enää koskaan halua palata samaan tilanteeseen. Siksi nykyisin jos huomaan merkkejä yöunien häiriintymisestä (edes parin yön aamuöinen heräily), pyrin saman tien käymään rehellistä itsereflektiota itseni kanssa ja ohjaamaan elämäntapoja taas terveellisemmille...

Oppilaan vastauksen toistaminen

Pitääkö oppilaan vastaus toistaa? Miksi ei pidä? Oletko ikinä miettinyt asiaa? Suurin osa opettajaksi opiskelevista toistaa oppilaan vastauksen. Jossain vaiheessa ohjausprosessia yleensä kysyn perusteluja sille. Edelleen suurin osa ei ole koskaan miettinyt asiaa. Hyvin moni sanoo syyksi ensin sen, että haluaa varmistaa toisten oppilaiden kuulevan vastauksen.   Oppilaan vastauksen toistaminen onkin varmaan ollut tärkeää joskus aikanaan, kun luokkien akustiikka on ollut olematonta. Aina joskus oppilasryhmässä on myös joku oppilas, joka puhuu niin hiljaisella äänellä, että hänen vastauksia ei kuule. Mutta pitääkö tästä syystä systemaattisesti toistaa jokaisen oppilaan vastaus? Luulen, että tämän toimintatavan taustalla on jokin tiedostamaton oletus siitä, miten opettajan kuuluu toimia. Oma opettaja on ehkä toiminut niin, tai ehkä siitä tulee jotenkin opettajamainen olo, kun toistaa oppilaan vastauksen? “Kun nyt toimin näin, kuulostan opettajalta.” Jos asiaa tarkastellaan oppilai...