Opeopas vietti hiljaiseloa loppusyksyn ajan. Ajattelin kyllä mielenkiintoisia aiheita monta kertaa, ja samalla koin tärkeäksi keskittyä ensin vain oppilaisiin ja opiskelijoihin ja harjoittelujen loputtua pelkästään oppilaisiin. Mutta mikäpä olisikaan parempi aihe palata linjoille kuin ääni opettajan työssä. Vaikka kirjoittaminen on minulle niin paljon luontevampaa, olisi nyt tarjolla kuunneltavaa.
Puhumme hyvän ystäväni, musiikinlehtori Sanna Pirttisalon kanssa äänenkäytöstä opettajan työssä. Keskustelumme polveilee teeman ympärillä hyvin laveasti. Aika monet opettajat kamppailevat äänen kestämisen kanssa. Muusikkona ja äänityötä tekevänä taiteilijana sekä musiikin opettajana Sanna Pirttisalo kehottaa kaikkia opettajia leikittelemään oman äänen kanssa, availemaan sitä aamulla erilaisilla harjoituksilla ja kokeilemaan, miten ääni soi eri korkeuksilla.
Itse mietin opettajana usein sitä, mitä äänellä ja äänensävyllä kerron; Millä tavalla puhun oppilaille ja mitä se kertoo arvoistani toiminnan taustalla? Jos huomaan, että alan puhua kireään tai pelkästään käskevään sävyyn, yritän pysähtyä ja miettiä, onko kuormitus kasvanut liian suureksi tai hiertääkö mielessä jokin asia, joka estää puhumasta normaalisti. Puhun aika pienellä äänellä ja samaan tapaan kuin puhun muuallakin ja muillekin ihmisille; se on auttanut ääntä kestämään. Kurkusta puristettu jatkuva korotetulla äänellä puhuminen ei tee hyvää itselleni, eikä kyllä luokan ilmapiirillekään.
Rentoutuneena huomaan hassuttelevani ja välillä puhun oppilaille erikoisilla äänensävyillä, ja se on heistä mahdottoman hauskaa. Meillä ihmisillä onkin tapana yhdistää tunteet ääniin ja haemme herkästi tulkintoja äänensävystä. Jos opettajana voin osoittaa äänensävyn myötä oppilaille lämpöä ja hyväksyntää, se saattaa saada ihmeitä aikaan.
Olivia Fox Cabanen (2016) mukaan laskeva intonaatio virkkeen lopussa ilmentää valtaa ja voimaa. Välillä nouseva intonaatio on ihan luonteva suomen kielessäkin, mutta jatkuvana toistona se omiin korviin kuulostaa raskaalta. Voisiko laskevan intonaation myötä tuoda tietoisesti turvallista ilmapiiriä luokkaan? Voitko opettajana omalla äänelläsi ja äänensävylläsi antaa signaalin siitä, että meillä kaikilla on täällä hyvä olla ja minä aikuisena huolehdin yhteisestä hyvinvoinnistamme?
Voi olla kiinnostavaa tutkia omaa puhumisen tapaa luokassa ja miettiä, mitä se kertoo minusta opettajana. Silti siinäkin tutkailussa kannattaa muistaa armollisuus omaa itseä kohtaan; kukaan meistä ei onnistu täydellisesti opettajana ja yksi työn hienoimmista puolista on oppia joka päivä lisää myös itse.
Tässä linkki vielä keskustelutuokioomme Sanna Pirttisalon kanssa: https://soundcloud.com/sanna-isopahkala/aani-opettajan-tyossawav/s-p2M2xojX3Hy
PS. Itse olen saanut paljon eväitä Orff-pedagogiikasta, jota opiskelin neljän vuoden ajan kesäkursseilla. Noilla kursseilla sain jatkuvasti nähdä, miten opettajat ohjeistivat meitä töihin ilman äänellistä ohjausta. Se oli uskomatonta, ja sitä haluaisin oppia vielä lisää. Jos kiinnostuit Orff-pedagogiikasta, kannattaa googlettaa se ja Jasesoi-yhdistys.
Kommentit
Lähetä kommentti