Opettaja kollegana, työyhteisön jäsenenä ja alaisena

Kun aloittaa uutena, nuorena opettajana työt, on työtehtävien haltuunottamisen lisäksi mietittävää myös siinä, miten asemoi oman roolinsa alaisena ja kollegana. Lähestyn tätä teemaa muutaman kysymyksen kautta. 

1. Millainen kollega haluan olla?

Monilla kouluilla on työparikäytäntö tai luokkatasokäytäntö ja tehdään paljon yhteistyötä rinnakkaisluokilla olevien opettajien kanssa. Ensimmäisessä työpaikassani meillä oli joka viikko viikkopalaveri neljän muun rinnakkaisluokan opettajan kanssa, ja se oli kyllä aivan loistava systeemi siinä mielessä, että uutena opettajana pääsi oppimaan itseäni viisaammilta ja kokeneemmilta. 

Mikä tahansa sun työtilanne onkaan, olitpa yksisarjaisessa koulussa tai osana isoa tiimiä, kannattaa pohtia sitä, millainen työkaveri haluan olla. Haluatko olla se, joka hyvän materiaalin valmisteltuaan sanoo kollegalle “Hei, tein tällasen, haluatko sinäkin käyttää tätä?”

 

2. Mitä tulee paikalle, kun minä tulen paikalle?

Tällä hetkellä monissa kouluissa opekokouksia pidetään varmaankin osittain etänä, mutta jotkut kysymykset sopivat niin etä- kuin lähikokouksiin. Kokouksissa ja palavereissa saa kulumaan hirveän määrän aikaa, jos koolla on useampi negatiivisesti virittäytynyt.

Haluatko sinä olla sellainen kokoustaja, joka yhteisissä palavereissa käyttää puheenvuoroja rakentavasta näkökulmasta käsin, ja siten suojelee toistenkin voimavaroja? Entä oletko miettinyt, miten voit omalla olemuksellasi tuoda iloa työyhteisöön? Tämä on hyvä kysymys aina, mutta varsinkin näin erikoisena syksynä, jolloin arki on erityisen kuormittavaa meille kaikille.

Yksinkertaiset ideat toimivat myös hengen nostatuksessa. Joskus voi viedä tuoretta pullaa opehuoneeseen tai jos leipominen ei kutsu, voi viedä vaikka kukkakimpun. Minulla oli kerran hyppytunti sellaisessa välissä, että hain sen aikana usein lähikaupan tiskiltä ruokaa ja samalla toin sieltä usein kukkakimpun opehuoneen pöydälle. Oli aina niin kiva, kun kollega toisensa jälkeen tuli paikalle ja sanoi “Oi, onpa ihana kun täällä on kukkia…”

 

3.  Haluan olla kaikille reilu, mutta mitä teen jos…?

Oma kokemukseni 10 vuoden ajalta on sellainen, että minulla on ollut todella ihania työkavereita, joiden kanssa on sekä saanut sekä kasvaa ihmisenä ja opettajana että myös kokea sellaista yhteyden ja lämmön tunnetta, jota on vaikea edes kuvailla. 

Ehkä jo tunnistat ne pienet hetket arjen keskellä, kun kollega ymmärtää jo katseesta, missä mennään ja tarjoaa oikealla hetkellä viimeiset maitotipat kahviin tai taputtaa olalle rohkaisevasti. Ne ovat tärkeitä hetkiä, niiden avulla jaksaa ja niistä saa voimia.

Varmaan jokaisessa työyhteisössä on myös tilanteita, jotka saattavat kääntyä selän takana pahan puhumiseksi. Pahantahtoisen juoruilun hetkissä meissä jokaisella on vastuu, ja sitä vastuuta kannattaa kantaa ryhdikkäästi. 

Kerran yksi viisas kollega opetti sanat, joilla voi perääntyä tällaisesta tilanteesta tahdikkaasti. Ja ne sanat menivät jotenkin näin: “Olen tosi pahoillani, jos olet kokenut vääryyttä ja voin mielelläni kuunnella sua, jos se auttaa. Haluan kuitenkin ensin varmistaa sen, että en halua puhua työkavereista tarkoituksella pahaa selän takana.” 

Tuo on ollut niin tärkeä ja hyvä oppi itselle, harvoin olen niitä sanoja joutunut käyttämään, mutta omaan asenteeseen ne ovat vaikuttaneet paljon. 

Eri asia on sitten ne hetket, kun sinä tai kollegasi tarvitsette vain kuuntelijaa, joka ottaa vastaan oman (kenties muissa vuorovaikutustilanteissa syntyneen) pahan mielen ja sen jälkeen unohtaa koko jutun.

 

4.        Miten huolehdin siitä, että en jää vaikeiden asioiden kanssa yksin?

Ihan yhtä tärkeää kuin miettiä, millainen kollega haluan olla, on kysymys siitä, millainen alainen haluan olla. Kannustankin jokaista uutta opettajaa varaamaan ajan rehtorin juttusilta, ihan vain siksi, että voit tutustua esimieheesi ja hän sinuun. 

Kun kerrot rehtorille, missä asioissa odotat ja kaipaat tukea häneltä ja missä kenties olet vahvoilla, yhteistyö lähtee luultavasti suotuisasti käyntiin.

Ja nyt tuleekin tärkeä juttu. Aina joskus opettajan työssä tulee vastaan tosi isoja ja kiperiä kysymyksiä. Voi olla ongelmia huoltajan kanssa tai voi olla valtavia haasteita oppilaiden kanssa. Tämän osan tärkein pointti onkin, että vaikeiden juttujen kanssa ei saa jäädä yksin. 

Opettajan työssä asiat voi olla mittaluokaltaan tosi monen kokoisia, on paljon pientä sälää ja on asioita, joita voi vuoden mittaan edistää, ja sitten on asioita, jotka herättävät tosi paljon huolta. Ja jos sinulla on tällaisia huolta herättäviä asioita, niin kysy itseltäsi, kenen pitäisi tietää tästä. Onko asia sellainen, että saat siihen tukea, kun juttelet esimerkiksi työparin kanssa? Vai onko asia sellainen, että rehtorin pitäisi tietää siitä? 

Nimittäin on myös niin, että jos vaikeat asiat alkavat kasaantua, on paljon helpompaa, jos olet jo siellä syklin alkuvaiheessa käynyt juttelemassa siitä esimiehellesi. Silloin rehtori myös tietää kysyä sinulta, miten on mennyt tai missä tarvitset lisää tukea. Mitä vaikeampi asia, sitä varhaisemmassa vaiheessa kerro siitä sille, jonka pitäisi tietää asiasta. 

 

5.   Miten löydän ja saan tukea työyhteisössä?

Työuran alussa hirveän tärkeää on, jos löydät työyhteisöstä ihmisen, jonka kanssa voit luottamuksella tuulettaa ajatuksia ja käydä läpi niin ilon kuin epäonnistumisen hetkiä. Kun olet muutaman viikon nyt tutustunut uuteen työyhteisöön, voit miettiä, kuka siellä on sellainen henkilö, joka tuntuisi erityisen turvalliselta ja luotettavalta kollegalta? Kenen kanssa synkkaa tai kenen kanssa olet “samalla aaltopituudella”? Kenen kanssa haluaisit ystävystyä tai keneltä haluaisit oppia lisää?

Itse olen usein ensimmäisten työvuosien aikana lähestynyt vanhempia kollegoita kysymyksellä: “Saanko kysyä sun mielipidettä?” tai “Antaisitko mulle tukea tässä asiassa?”

Sekin on tärkeää, että työyhteisössä löytyy ihmisiä, joiden kanssa voi latautua. Meillä oli aikanaan ihana nuorten opettajien joukko, jolla oli tapana käydä palkkapäivän kahvilla. Ne oli tosi tärkeitä hetkiä meille kaikille, ja nyt kun tätä kerron, mietin vain, että miksi olen unohtanut sen perinteen nykyisessä työpaikassa.

Voimia ja iloa työhön! 

Olet varmasti tehnyt parhaasi näinä ensimmäisinä viikkoina. 

Muista kiittää itseäsi usein siitä.