Siirry pääsisältöön

Ensi viikolla töihin!

 



Kirjoitan tähän tekstiin vielä samoja asioita, joita juttelimme instalivessä alkuviikosta Pirjon kanssa. Jos joku lukee mieluummin, tuleepahan suurin piirtein samat jutut tekstinä.


Työvuosi edessä, mistä lähteä liikkeelle?

 

PRIORISOI NÄMÄ:

-        Hoida mahdollisimman pian kulkukortit, avaimet, verokortit ja tunnusasiat kuntoon. Saat jouhevan lähdön työvuodelle.

-        Laita oma luokkatila jossain määrin kuntoon. Jossain määrin tarkoittaa, että sun ei tarvi askarrella iltakaudet luokan sisustusta kuntoon. Esimerkiksi luonnonkukkakimppu open pöydällä on iso juttu. Tai jos luonnonkukat on kaukana, neilikoita saa usein neljällä eurolla.

-        Luokan järjestely jossain määrin on siis sitä, että jokaiselle oppilaalle olisi paikka, sulla on pöytä, pääset koneelle ja nettiin ja saat halutessasi vaikka jonkun diaesityksen pystyyn. Ehdit askarrella myöhemminkin. :)

-        Tarvitset myös oppilaslistan ja jonkin tiedotteen, mistä oppilaat tietävät tulevien päivien aikataulun (lukujärjestyksen voi antaa vaikka seuravana päivänä, jos et nyt ehdi tehdä sitä).

-        Tee oppilaiden nimilaput valmiiksi; tämä helpottaa huomattavasti ensimmäisen päivän härdelliä.

-        Suunnittele ensimmäisen koulupäivän sisältö. Yleensä ensimmäinen koulupäivä on lyhyt, joten siinä ei ehdi paljon. Kannattaa kuitenkin heti ottaa jotain tutustumiseen tähtäävää, vaikka siihen ei yksi päivä millään riitäkään. Voit myös teettää jonkin pienen tehtävän, ihan vain siksi että päivässä on yksi rauhallinen hetki jos muuten on kyse kovin toiminnallisesta ohjelmasta.


TEE NÄMÄ ETUKÄTEEN, JOS EHDIT: (jos et ehdi etukäteen, niin sitten suunnittelupäivien jälkeen)

-        Tee lukujärjestys itsellesi ja oppilaille. Saat sen ehkä paperisena kanslistilta ja ne on wilmassa, mutta tee itsellesi sellaiselle pohjalle, josta ymmärrät yhdellä katseella, mistä milloinkin on kysymys.

-       Hae oppilaiden kirjat ja vihkot (tai ainakin osa niistä) luokkaan ja mieti, milloin annat mitäkin niitä; annatko jo ensimmäisenä päivänä joitakin kirjoja tai vihkoja 

-       Laita luokan tunnus oveen (jotta vanhemmatkin löytävät sinne, jos olisi hätätilanne ja siksi tarpeen), jos se ei ole siinä valmiina.

-       Tee naulakkomerkit. Jos haluat antaa oppilaille mahdollisuuden tehdä oma naulakkomerkki, voit silti tehdä sellaisen, jossa on pelkkä oppilaan nimi ja laittaa sen sinitarralla seinään naulakon kohdalle. Kun oppilas on myöhemmin tehnyt oman merkkinsä, niin nimen voi vain sitten lisätä merkin alapuolelle tai merkin yhteyteen ja ne kaikki voi vaikka laminoida samaan pohjaan.

-       Laita nimilaput myös pöytiin ja lokeroihin.

-       Kannattaa tehdä jo ensimmäiselle päivälle jokin diaesitys tai muu taululle kirjoitettava ohje tai aikataulu, jotta oppilaat saavat nähdä päivän aikataulun, milloin syödään ja missä syödään ja minne välitunnin jälkeen palataan. Jos luokassa on uusia oppilaita tämä on erityisen tärkeää, mutta myös ihan aina, koska kaikille oppilaille kuultu ohje ei jää mieleen. 

 

Ja vaikka luokassa olisi jonkun toisen jättämää rojua, mitä et ehdi viedä pois ja saat vain tärkeimmät tehtyä, niin silti...

Luota itseesi. Olet upea tyyppi, olet käynyt loistavan koulutuksen ja nyt on aika laittaa kädet saveen. Et osaa vielä kaikkea, mutta sitä ei kukaan oletakaan. Ensimmäisenä päivänä tärkeintä on asenne, jolla kohtelet lapsia. Ja jos sua aamulla jännittää, mahaa kipristää ja tai on jotenkin väreilevä olo, niin ajattelepa miten kaunis järven pinta on, kun se väreilee. Silti se järvikin siellä pohjassa on ihan tyyni ja vakaa. 

Samalla tavalla kuin se pinnan väreily on osa järven kauneutta, jännitys on osa sun kauneutta, koska se on merkki ihmisyydestä. Luota itseesi, laske hartiat alas ja tunne se pohjan tyyneys, joka sinussa on, yhtä aikaa pinnan väreilyn kanssa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herkkyys voi olla myös opettajan supervoima

Näin kerran jonkun sometilillä tuon kuvan lausahduksen “Sä olet ihan liian herkkä.” Tunnistin sanat hyvin, ja jäin miettimään asiaa. Onko sinullekin sanottu, että olet liian herkkä tai liian jotain muuta?  Tästä “olet liian jotain” -aiheesta on jo olemassa monia hyviä kirjoituksia, enkä aio nyt toistaa niiden sisältöä. Kerron sen sijaan joitain omia ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Teini-ikäisenä eräs opettaja sanoi minulle “Sinä olet kyllä niin herkkä, että mietin, miten tulet pärjäämään maailmassa.” Työelämässä olen kohdannut tilanteen, jossa itkin esimiehen läsnä ollessa ja hän ilmaisi, että se on liikaa, olen liian herkkä, ei pitäisi itkeä. Opettajana ollessa olen myös kuullut, kun oppilas sanoi toisesta: “Ärsyttää, kun se aina itkee.” Kaikkia näitä tilanteita olen myöhemmin kiinnostuneena ja uteliaasti tarkastellut. Tunnetutkimuksen näkökulmasta olen nostanut esiin kysymyksiä. Miksi nauru on niin paljon hyväksyttävämpi tunneilmaisu kuin kyyneleet?  Eikö itku ole lopult...

Parempaa palautumista neurosonicin avulla

Matalataajuinen värähtely vie kehon meditatiiviseen tilaan, jonne työajatukset eivät yllä! Tervetuloa tutustumaan neurosonic-hoitoon. Kyseessä on kaupallinen yhteistyö Flexion kanssa. Olin useita vuosia sitten pitkän aikaa käytännössä uneton. Unettomuusjakso johtui monista eri syistä, ja taustalla oli muun muassa leikkauksen yhteydessä koettu nukutuskokemus, joka jollain tavalla meni pieleen. Nukahdin illalla vain herätäkseni parin tunnin päästä valvomaan koko loppuyön. Monien vaiheiden sekä uudenlaisten elämäntapavalintojen jälkeen unettomuus jäi taakse, ja aloin nukkua kokonaisia öitä. Miten ihanaa olikaan herätä aamulla levänneenä ja aivot virkeinä, käyttökelpoisina! Unettomuusvuodet olivat kuitenkin niin hurja kokemus, että en enää koskaan halua palata samaan tilanteeseen. Siksi nykyisin jos huomaan merkkejä yöunien häiriintymisestä (edes parin yön aamuöinen heräily), pyrin saman tien käymään rehellistä itsereflektiota itseni kanssa ja ohjaamaan elämäntapoja taas terveellisemmille...

Oppilaan vastauksen toistaminen

Pitääkö oppilaan vastaus toistaa? Miksi ei pidä? Oletko ikinä miettinyt asiaa? Suurin osa opettajaksi opiskelevista toistaa oppilaan vastauksen. Jossain vaiheessa ohjausprosessia yleensä kysyn perusteluja sille. Edelleen suurin osa ei ole koskaan miettinyt asiaa. Hyvin moni sanoo syyksi ensin sen, että haluaa varmistaa toisten oppilaiden kuulevan vastauksen.   Oppilaan vastauksen toistaminen onkin varmaan ollut tärkeää joskus aikanaan, kun luokkien akustiikka on ollut olematonta. Aina joskus oppilasryhmässä on myös joku oppilas, joka puhuu niin hiljaisella äänellä, että hänen vastauksia ei kuule. Mutta pitääkö tästä syystä systemaattisesti toistaa jokaisen oppilaan vastaus? Luulen, että tämän toimintatavan taustalla on jokin tiedostamaton oletus siitä, miten opettajan kuuluu toimia. Oma opettaja on ehkä toiminut niin, tai ehkä siitä tulee jotenkin opettajamainen olo, kun toistaa oppilaan vastauksen? “Kun nyt toimin näin, kuulostan opettajalta.” Jos asiaa tarkastellaan oppilai...