10 vinkkiä luokan perustamiseen

Kaksi kokonaista kouluviikkoa on ohi, ja arki on jo jollain lailla alkanut rullata. Uuden oppilasryhmän kanssa luokan perustamista tehdään oman kokemukseni mukaan useampi kuukausi. Mitä paremmin oppilaita sitouttaa yhteen, sitä mukavampaa luokassa on ja sitä palkitsevampaa työ on itselle. Tarkoitan luokan perustamisella kaikkea sitä näkymätöntä työtä, joka koskee yhteisiä sääntöjä ja sopimuksia, luokan ilmapiiriin vaikuttamista ja pieniä arjen rutiineja, jotka synnyttävät yhteishenkeä.

Kerron tähän työhön nyt muutaman vinkin, ja muistutan taas, että opettajan työssä asioita voi tehdä monella tavalla oikein. Nämä ovat vain minun kokemuksen mukaan hyväksi havaittuja. Toivottavasti näistä on iloa! 

1. Aamurutiinit

Kannattaa luoda ryhmän yhteiset aamurutiinit. Tällä hetkellä se ensimmäinen on tietenkin käsienpesu kaikissa kouluissa. Mutta mitä muita aamurutiineja voisit luoda, jotta aamu alkaa teillä rauhallisesti ja hyvän tunnelman vallitessa?

Itse tykkään mennä oppilaita käytävään vastaan, jotta näen millä mielellä lapset tulevat kouluun. En välttämättä edes juttele heille siinä mitään, vaan pelkästään luon katsekontaktin suurimman osan oppilaiden kanssa ja osoitan heti aamusta siten, että olen nähnyt sinut, kuuntelen sinua, olen täällä sinua varten.

Yleensä meillä on joka aamu piirituokio. Oppilaat tulevat pienissä ryhmissä piiripaikoille ja taustalla kuuluu rauhallinen musiikki ainoana äänenä. Piirissä käymme yhdessä läpi päiväyksen ja päivän ohjelman. Muistutan kaikista siirtymisistä esimerkiksi: “Mitä tänään pitää muistaa tehdä matikan tunnin jälkeen?” ja aina joku oppilaista muistaa: “Jättää reppu naulakkoon ja se haetaan siitä välitunnin jälkeen, kun mennään kielten tunnille.” Kun päivän siirtymiset käydään huolella läpi, koko päivä sujuu paremmin kaikilla.

Usein aamuisin myös vähän venyttelemme tai liikutamme kehoa muuten. Joskus annan piirissä keskustelutehtävän piiripareille. Tällä viikolla pyysin yhtenä aamuna oppilaita puhumaan piiriparien kanssa siitä, millaista on ollut aloittaa uudessa luokassa, uusien koulukavereiden kanssa.

 

2.                                      Yhteiset säännöt ja sopimukset

Varmaan monilla opettajilla on tapana antaa oppilaiden tehdä luokan omat säännöt ja sopimukset. Tämähän pohjautuu siihen ajatteluun, että kun lapset itse tekevät säännöt, he myös sitoutuvat niihin voimakkaammin. 

Me teimme luokan säännöt viime viikolla. Pyysin oppilaita ensin 3 hengen ryhmissä pohtimaan, mistä aiheista olisi hyvä olla sääntöjä. Lopuksi aiheet käytiin läpi yhdessä ja sen jälkeen samat ryhmät miettivät sääntöjä. Taas lopputulokset käytiin läpi yhdessä ja kirjoitin ne samalla taululle. 

Nyt tulee tärkeä näkökulma-asia. Jos oppilaat ehdottavat säännöksi “Ei juosta käytävällä”, opettaja voi ohjata heitä ajattelemaan saman asian siten, miten silloin toimitaan, jos ei juosta. “No silloin kävellään,” joku oppilaista hoksaa aina. Säännöt kannattaakin kirjata siihen muotoon, miten toimitaan. Se miten ei toimita, ei ole kovin rakentava tapa lähestyä yhteistä toimintaa, vai mitä?

Puhuimme juuri viime viikolla oppilaiden kanssa myös siitä, että jos sääntönä on “Ollaan kilttejä ja ystävällisiä toisillemme”, tarvitseeko silloin olla sääntöä “Ei kiusata”? Oppilaat itsekin huomasivat, että ei tarvitse, koska jos ollaan ystävällisiä, siihen ei sisälly kiusaamista. Kun ensimmäinen ristiriitatilanne sitten tulee, voidaan palata sääntöihin ja miettiä, olivatko tilanteeseen liittyvät henkilöt ystävällisiä ja kilttejä toisilleen. Tähän ajatteluun liittyy mielenkiintoinen näkökulma aivotutkimuksesta, jota voin avata myöhemmin.

Nyt syksyn alussa käymme yhdessä luotuja sääntöjä läpi lähes joka aamu. Aamupiirissä voi pyytää yhtä oppilasta aina lukemaan sieltä säännön kerrallaan tai koko listan. Joinakin aamuina pyydän miettimään mielessään, mitä sääntöä erityisesti voisin tänään harjoitella. Näin säännöt tulevat oikeasti osaksi luokan toimintaa ja vaikuttavat oppilaiden käytökseen ennaltaehkäisevästi.

 

3.                                      Oma puuha

Oma puuha on loistava konsepti. Nimi voi olla ihan mikä vaan, mutta minulla se muotoutui tuoksi yhden oppilaan lausahduksen mukaisesti, kun tämä aina kysyi “Saako tehdä jotain omaa puuhaa?” 

Omaa puuhaa tehdään välitunnin jälkeen muutama minuutti, tai ruokalasta palattua ja ylipäätään siirtymähetkissä. Se voi olla piirtämistä, lukemista, rakentelua tai keskeneräisten tehtävien jatkamista. Kun oppilaat menevät omalle paikalle ja ottavat oman puuhan esille, tunti alkaa rauhallisemmin verrattuna siihen, että ne pari minuuttia olisi vapaata kuljeskelua ja huutelua.

Omaan puuhaan (tai mikä nimitys ikinä onkaan) kannattaa tietoisesti opettaa. Opettaja voi kannustaa oppilaita toivottuun käytökseen esimerkiksi sanoen: “Kiitos kaikille, jotka ottivat luokkaan tullessaan heti omaa puuhaa.” Kun oma puuha -käytäntö tulee oppilaille tutuksi, he janoavat sitä ja samalla heidän kykynsä työllistää itse itseään kasvaa. Se onkin omien puuhien toinen tarkoitus; oppia huomaamaan ne hetket, jolloin voisi tehdä kesken jääneen askartelun valmiiksi tai milloin on sopiva hetki rentoutua Aku Ankan parissa.

On ihanaa, kun saa antaa oppilaille palautetta ja sanoa “Kiitos, kun keskityitte noin hienosti omiin puuhiin ja meillä on nyt näin rauhallinen tunnelma luokassa. Nyt laitetaan omat puuhat pois ja mennään seuraavaan asiaan.”

 

4.                                      Tutustuminen

Jos luokassa on paljon toisilleen vieraita lapsia, tutustuminen on ihan hirveän tärkeää näin syksyn alussa. Sopiviin keinoihin on olemassa valtava määrä materiaalia (kirjoja ja nettisivuja), joten en ala niitä tässä luettelemaan. Olennaista on ymmärtää jatkuvan ryhmäyttämisen merkitys.

Tutustumisen myötä luokkaan syntyy turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen voi oppia. Kun ryhmäyttämistyö tehdään huolellisesti, oppilaat haluavat olla kilttejä ja ystävällisiä toisilleen. 

Ihan oma lukunsa on se, miten sinä tutustut opettajana oppilaisiin. Anna oppilaiden kertoa itsestään pieniä asioita. Ruokailutilanteet ja naulakkotilanteet ovat oivia tilanteita keskustella yksittäisten oppilaiden kanssa. Niissä hetkissä syntyy usein keskustelua harrastuksista, perheistä jne. 

On myös tärkeää tutustuttaa oppilaat koulun muihin aikuisiin. Henkilökunnan kuvaa voi katsoa yhdessä ja kysellä, keitä oppilaat tuntevat. Siistijät, vahtimestarin ja ruokalan väkeä voi pyytää käymään kylässä luokassa, jotta oppilaat oppivat tuntemaan heidät. 

Siitäkin syntyy turvallista ja yhteisöllistä tunnelmaa kouluun, kun lapset oppivat puhuttelemaan näitä henkilöitä ja kunnioittamaan heidän työtään.

 

5.                                      Kirjan lukeminen oppilaille

Kun opettaja lukee oppilaille kirjaa ääneen, tapahtuu jotain maagista. Siinä syntyy täysin uniikki yhteys lapsiin. Kirja kannattaa valita huolella. Oma kokemukseni on, että vanhat, juonelliset tarinat uppoavat lapsiin parhaiten. Oppilaat voivat vaikka piirtää samalla, mutta monet haluavat vain kuunnella.

Ne ovat myös opettajalle valtavan merkityksellisiä hetkiä, kun oppilaat hiljenevät kuuntelemaan. Välillä joku reagoi kirjan tapahtumiin ilmeillään, välillä koko porukka nauraa yhdessä. Hyvä kirja synnyttää yhteisen kokemuksen, jota opettaja ja oppilaat elävät ja hengittävät samaan aikaan. Ihania, ihania hetkiä. 

 

6.                                      Leikki- ja pelitunnit ulkona

Syksyn alussa kauniit ja aurinkoiset hetket voi hyvällä mielellä hyödyntää peleihin ja leikkeihin ulkona. Ne ovat juuri sitä tutustumista ja ryhmäytymistä. Ulos oppimaan -kirjassa on paljon hyviä vinkkejä myös siihen, miten esimerkiksi matematiikan tai suomenkielen ja kirjallisuuden tunteja voi vetää ulkona.

Jonain vuonna meillä oli kollegan kanssa tapana palkita hyvin mennyt viikko leikkitunnilla ulkona joka perjantai. Samalla opettajat saivat tilaisuuden tarkkailla, miten oppilaat lähtevät keskenään leikkimään, kuka tarvitsee apua kaverin löytämiseen ja kuka siihen, että oppii kysymään kaikkia mukaan leikkiin.

 

7.                                      Yhdessä laulaminen

Samoin kuin kirjan lukeminen, yhdessä laulaminen synnyttää jotain maagista. Vaikka ei itse olisi musikaalinen opettaja, kannattaa silti laulattaa. 

Kun jostakin laulusta tulee oppilaiden suosikki, sitä kannattaa laulattaa usein. Laulamisessa on jotain, joka sitoo porukkaa yhteen. Tutkitustikin yhdessä laulaminen saa sydämet lyömään samaan tahtiin. (Muistaakseni professori Minna Huotilainenkin on kirjoittanut tästä.) 

Parhaimmillaan lauluista tulee sellaisia, joihin liitetään sanapari “meidän luokka.” Kun sanapari “Meidän luokka” alkaa yleistyä oppilaiden puheessa, tiedät olevasi pitkällä ryhmähengen luomisessa.

 

8.                                      Opettajan reaktiot

Vähemmän mukava tosiasia on, että syksyn alussa kasvatustyö on kiivaimmillaan. “Viitataan kun on asiaa”, saa toistaa useamman kerran päivässä. Samoin saa muistuttaa kuuntelemisesta, kävelemisestä, ystävällisestä kohtelusta ja välituntikäytöksestä. Kasvattaminen saattaa väsyttää ja jos pitää olla oikein tiukkana, niistä hetkistä jää itselle usein vähän kurja olo. Olisi niin kivaa olla aina kiva, mutta kun kiva ei ole sitä, mitä lapset joka hetki tarvitsevat.

Siksi opettajan reaktiot eri asioihin on niin tärkeä asia tiedostaa. Kun opettaja on juuri pitänyt tiukan puhuttelun jollekin oppilaalle, ja asia on selvitetty ja on menty eteenpäin, on tärkeää näyttää omilla reaktioillaan “Hyväksyn sinut sellaisena kuin olet” ja “Arvostan jokaista teistä.” 

Näitä reaktioita ovat esimerkiksi silmiin katsominen, lämpö silmissä, lempeä äänensävy, sanattomat viestit kuten hymy ja peukun näyttäminen. Opettaja voi omilla reaktioillaan rakentaa myönteistä tunneilmapiiriä luokkaan. Siksi kannattaa tarkkailla omia reaktioitaan ja tiedostaa niitä.

 

9.                                      Kuuntelutaitojen opetteleminen

Tätä taitoa saa opettaa joka syksy, vaikka oppilasryhmä olisi tuttukin. Jotenkin kuunteleminen kesän aikana aina unohtuu. 

Kannattaa aloittaa ihan alkeista. Ensin voi parikeskusteluissa pohtia, miksi kuuntelemisen taito on niin tärkeä. 

Sen jälkeen voi tehdä pieniä toiminnallisia harjoituksia. Näytetään kehollisesti, miltä kuunteleva ihminen näyttää. Miltä hän ei näytä. Miten voi osoittaa toiselle, että olen kiinnostunut sinusta ja sinun jutuista ilman, että sanoo sitä ääneen. Sitten tehdään harjoituksia parin tai ryhmän kanssa, niin että toinen kertoo jostakin asiasta ja toinen harjoittelee kuuntelemisen taitoa.

Harvat osaavat kuuntelemisen taitoa luonnostaan. Se näkyy jo siinä, että kun opettaja kertoo ohjeita, nousee monta kättä ja joskus oppilaat korostavat “mulla on asiaa” kurkottamalla kättä koko ajan ylemmäs tai ääntelehtivät kuin ilmaisten “huomaa jo, mulla on asiaa.” 

Mutta kuunteleeko oppilas silloin, jos hän viittaa samaan aikaan kun opettaja ohjeistaa, tai joku muu oppilas kertoo jotain? Tuskin. Sen sijaan hän miettii sitä, että pääsisi sanomaan oman asiansa. 

Siksi kuuntelemisen taitojen ydin on tehdä selväksi ne hetket, kun kuunnellaan. Yksi suosikkilauseistani viime viikolla olikin “Laitetaan vielä kädet alas, koska ensin kuunnellaan, sitten kysytään ja kommentoidaan.” Ja sitten kun on kysymysten ja kommenttien aika, tehdään se selväksi sanoen “No niin, nyt kommentit ja kysymykset.”

Oma lukunsa on se, miten oppilaita ohjataan kuuntelemaan toisiaan. Siitä lisää joskus myöhemmin.

 

10.                                   Myönteisen tunneilmapiirin rakentaminen

Tästä voisin puhua paljon ja pitkään, koska tämä on myös oma tutkimusaiheeni. Mutta ihan muutama esimerkki siihen, miten opettaja voi omalla puheellaan luoda myönteistä tunnelmaa.

“Kiitos, kun otitte omaa puuhaa ja täällä oli niin rauhallinen tunnelma välitunnin jälkeen.”

“Onpa mahtavaa huomata, miten hienosti jaksatte odottaa…” 

“Kiitos, kun autoit vieruskaveria noin kauniisti.”

“Tulin tosi iloiseksi kun näin, miten kovasti ponnistelit äskeisessä tehtävässä.”

“Ihanaa nähdä, että olette noin huomaavaisia toisillenne.”

Saitko ideasta kiinni? Se lisääntyy, mihin kiinnitetään huomiota. Joskus teen itselleni esimerkkilauseita, joita otan pikkuhiljaa käyttöön. Kiireessä sinne puheeseen livahtaa niin helposti kielteistä muistuttamista “Kuinka monta kertaa tästä pitää sanoa” -tyylisesti. 

Mutta kun on miettinyt muutamia myönteistä tunneilmapiiriä rakentavia virkkeitä etukäteen, niistä tulee pikkuhiljaa luonteva osa omaa puhetta.

Sanat luovat todellisuutta, niillä muutetaan maailmaa. 

 

PS. Tämä oli Opeoppaan ensimmäinen tekstimuotoinen julkaisu. Kaksi ensimmäistä osaa löytyvät podcastina Opeoppaan Facebook-sivustolta.