Siirry pääsisältöön

Kun oppilaan viha tai kiukku herää




Joskus pienen lapsen tai jo vähän isommankin lapsen tunnekokemus on valtava. Sitä ei pysty pitämään sisällään eikä käsittelemään. Se saattaa tuntua lapsen kehossa repivänä kuumuutena, joka pakottaa hänet reagoimaan eri tavoilla. Tunne on kerta kaikkiaan niin iso, että hän ei kestä sitä.


Niissä hetkissä aikuisen tehtävä on olla lapsen tunnesäilö. Aikuisena otan lapsen tunteen vastaan. Näytän oppilaalle, että minä pystyn olemaan tämän hirvittävän ruman möhkäleen kanssa, joka tuntuu sisuskaluissa niin oudolta ja pelottavalta - ja sinä saat hetken hengähtää. 


Joskus, kun oppilaalle sanoo ääneen “Näen, että olet nyt tosi vihainen, mutta minä olen aikuinen ja pystyn ottamaan sen vastaan,” voi nähdä miten lapsen hartiat putoavat alas, hän hengähtää syvään ja jo siinä hetkessä olo helpottuu. 


Mutta entä jos aikuinen ei jaksa ottaa lapsen tunnekokemusta vastaan? Sitäkin tapahtuu, koska ei me mitään yli-ihmisiä olla. Opettajallakin on välillä takana huonosti nukuttu yö tai mielessä jotain, mikä häiritsee hetkeen asettumista.



Kerran eräs ihana, vastuullinen nuori opettaja kuvaili minulle kuormittavaa tilannetta: “Mä en jaksanut ottaa sitä sen vihaa vastaan.” Se on älyttömän tärkeä havainto.


Lapsi ei mennyt siinä hetkessä millään tavalla rikki, mutta voi olla, että seuraavalla kerralla tuo nuori opettaja jaksoi, tai oli paremmin valmistautunut. 



Miten opettajana kehittää omaa tunnekyvykkyyttä? Siitä puhun aina tunnekasvatusta koskevilla luennoilla. Yksi helppo keino on lähteä korjaamaan omassa elämässä roikkuvia, hoitamattomia asioita: ottaa puheeksi vaikea asia läheisen kanssa, pyytää anteeksi, siivota vaatekaapista liian pienet vaatteet ja viedä ne kierrätykseen...


Joskus se voi olla sellaistakin, että opettelee olemaan vastaantulevien ihmisten katseen alla. Ei enää pakene, vaan kohtaa. 


Sillä joskus se onkin opettaja itse, jonka pitää kuulla nämä samat sanat itseltään. “Olen tässä kanssasi, saat turvallisesti tuntea kaikki nuo epämääräiset möhkälemäiset tunteet, joita sisimmässäsi nyt liikkuu. Hengitetään yhdessä, kas noin.”


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herkkyys voi olla myös opettajan supervoima

Näin kerran jonkun sometilillä tuon kuvan lausahduksen “Sä olet ihan liian herkkä.” Tunnistin sanat hyvin, ja jäin miettimään asiaa. Onko sinullekin sanottu, että olet liian herkkä tai liian jotain muuta?  Tästä “olet liian jotain” -aiheesta on jo olemassa monia hyviä kirjoituksia, enkä aio nyt toistaa niiden sisältöä. Kerron sen sijaan joitain omia ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Teini-ikäisenä eräs opettaja sanoi minulle “Sinä olet kyllä niin herkkä, että mietin, miten tulet pärjäämään maailmassa.” Työelämässä olen kohdannut tilanteen, jossa itkin esimiehen läsnä ollessa ja hän ilmaisi, että se on liikaa, olen liian herkkä, ei pitäisi itkeä. Opettajana ollessa olen myös kuullut, kun oppilas sanoi toisesta: “Ärsyttää, kun se aina itkee.” Kaikkia näitä tilanteita olen myöhemmin kiinnostuneena ja uteliaasti tarkastellut. Tunnetutkimuksen näkökulmasta olen nostanut esiin kysymyksiä. Miksi nauru on niin paljon hyväksyttävämpi tunneilmaisu kuin kyyneleet?  Eikö itku ole lopult...

Parempaa palautumista neurosonicin avulla

Matalataajuinen värähtely vie kehon meditatiiviseen tilaan, jonne työajatukset eivät yllä! Tervetuloa tutustumaan neurosonic-hoitoon. Kyseessä on kaupallinen yhteistyö Flexion kanssa. Olin useita vuosia sitten pitkän aikaa käytännössä uneton. Unettomuusjakso johtui monista eri syistä, ja taustalla oli muun muassa leikkauksen yhteydessä koettu nukutuskokemus, joka jollain tavalla meni pieleen. Nukahdin illalla vain herätäkseni parin tunnin päästä valvomaan koko loppuyön. Monien vaiheiden sekä uudenlaisten elämäntapavalintojen jälkeen unettomuus jäi taakse, ja aloin nukkua kokonaisia öitä. Miten ihanaa olikaan herätä aamulla levänneenä ja aivot virkeinä, käyttökelpoisina! Unettomuusvuodet olivat kuitenkin niin hurja kokemus, että en enää koskaan halua palata samaan tilanteeseen. Siksi nykyisin jos huomaan merkkejä yöunien häiriintymisestä (edes parin yön aamuöinen heräily), pyrin saman tien käymään rehellistä itsereflektiota itseni kanssa ja ohjaamaan elämäntapoja taas terveellisemmille...

Kaikille töihin paluu ei ole pelkkää riemua ja hykerrystä

  Opettajainhuoneet tulvivat usein ensimmäisten työpäivien aikana ihanaa, kepeää energiaa ja hyväntuulista kuulumisten vaihtoa. On tärkeää muistaa, että kaikille töihin paluu kesäloman jälkeen ei aina ole helppoa ja aurinkoista. Meidän alalla uupumus ja sairauslomat ovat yleisiä, ja luultavasti joku tämänkin tekstin lukijoista on siinä tilanteessa, että on palaamassa töihin keväisen sairausloman jäljiltä. Ihan ensin lähetän sinulle lämpimän halauksen ja luottamusta siihen, että kaikki menee hyvin. Mahtavaa, että olet siinä. <3  Joku on voinut myös menettää läheisensä kesän aikana. “Miten loma meni?” -kysymykset voivat tuntua jo etukäteen kipeiltä. Mitä vastata, vai vastatako mitään? Kuinka paljon kertoa? Jos kertoo läheisen kuolemasta, voi tulla itku, joka ei välttämättä lopu ihan heti. Ja kannattaako kertoa, koska työkaveri ei välttämättä ymmärrä ja tiedä kaikkia niitä vaiheita, mitä kokemaasi liittyy? Kun elämä on saanut säröjä, voi mietityttää moni asia. Voi olla, ett...