Siirry pääsisältöön

Kun oppilaan viha tai kiukku herää




Joskus pienen lapsen tai jo vähän isommankin lapsen tunnekokemus on valtava. Sitä ei pysty pitämään sisällään eikä käsittelemään. Se saattaa tuntua lapsen kehossa repivänä kuumuutena, joka pakottaa hänet reagoimaan eri tavoilla. Tunne on kerta kaikkiaan niin iso, että hän ei kestä sitä.


Niissä hetkissä aikuisen tehtävä on olla lapsen tunnesäilö. Aikuisena otan lapsen tunteen vastaan. Näytän oppilaalle, että minä pystyn olemaan tämän hirvittävän ruman möhkäleen kanssa, joka tuntuu sisuskaluissa niin oudolta ja pelottavalta - ja sinä saat hetken hengähtää. 


Joskus, kun oppilaalle sanoo ääneen “Näen, että olet nyt tosi vihainen, mutta minä olen aikuinen ja pystyn ottamaan sen vastaan,” voi nähdä miten lapsen hartiat putoavat alas, hän hengähtää syvään ja jo siinä hetkessä olo helpottuu. 


Mutta entä jos aikuinen ei jaksa ottaa lapsen tunnekokemusta vastaan? Sitäkin tapahtuu, koska ei me mitään yli-ihmisiä olla. Opettajallakin on välillä takana huonosti nukuttu yö tai mielessä jotain, mikä häiritsee hetkeen asettumista.



Kerran eräs ihana, vastuullinen nuori opettaja kuvaili minulle kuormittavaa tilannetta: “Mä en jaksanut ottaa sitä sen vihaa vastaan.” Se on älyttömän tärkeä havainto.


Lapsi ei mennyt siinä hetkessä millään tavalla rikki, mutta voi olla, että seuraavalla kerralla tuo nuori opettaja jaksoi, tai oli paremmin valmistautunut. 



Miten opettajana kehittää omaa tunnekyvykkyyttä? Siitä puhun aina tunnekasvatusta koskevilla luennoilla. Yksi helppo keino on lähteä korjaamaan omassa elämässä roikkuvia, hoitamattomia asioita: ottaa puheeksi vaikea asia läheisen kanssa, pyytää anteeksi, siivota vaatekaapista liian pienet vaatteet ja viedä ne kierrätykseen...


Joskus se voi olla sellaistakin, että opettelee olemaan vastaantulevien ihmisten katseen alla. Ei enää pakene, vaan kohtaa. 


Sillä joskus se onkin opettaja itse, jonka pitää kuulla nämä samat sanat itseltään. “Olen tässä kanssasi, saat turvallisesti tuntea kaikki nuo epämääräiset möhkälemäiset tunteet, joita sisimmässäsi nyt liikkuu. Hengitetään yhdessä, kas noin.”


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herkkyys voi olla myös opettajan supervoima

Näin kerran jonkun sometilillä tuon kuvan lausahduksen “Sä olet ihan liian herkkä.” Tunnistin sanat hyvin, ja jäin miettimään asiaa. Onko sinullekin sanottu, että olet liian herkkä tai liian jotain muuta?  Tästä “olet liian jotain” -aiheesta on jo olemassa monia hyviä kirjoituksia, enkä aio nyt toistaa niiden sisältöä. Kerron sen sijaan joitain omia ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Teini-ikäisenä eräs opettaja sanoi minulle “Sinä olet kyllä niin herkkä, että mietin, miten tulet pärjäämään maailmassa.” Työelämässä olen kohdannut tilanteen, jossa itkin esimiehen läsnä ollessa ja hän ilmaisi, että se on liikaa, olen liian herkkä, ei pitäisi itkeä. Opettajana ollessa olen myös kuullut, kun oppilas sanoi toisesta: “Ärsyttää, kun se aina itkee.” Kaikkia näitä tilanteita olen myöhemmin kiinnostuneena ja uteliaasti tarkastellut. Tunnetutkimuksen näkökulmasta olen nostanut esiin kysymyksiä. Miksi nauru on niin paljon hyväksyttävämpi tunneilmaisu kuin kyyneleet?  Eikö itku ole lopult...

Uusi opettaja, haluatko ilmaisen muistilistan?

  Nuori opettaja!  Haluatko ilmaisen muistilistan,  jonka avulla voit valmistautua tulevaan työvuoteen?  Lataa se täältä. Pääset samalla Opeoppaan postilistalle.  En spämmää, lähetän vain juuri ne viestit, jotka haluatkin saada! 

Parempaa palautumista neurosonicin avulla

Matalataajuinen värähtely vie kehon meditatiiviseen tilaan, jonne työajatukset eivät yllä! Tervetuloa tutustumaan neurosonic-hoitoon. Kyseessä on kaupallinen yhteistyö Flexion kanssa. Olin useita vuosia sitten pitkän aikaa käytännössä uneton. Unettomuusjakso johtui monista eri syistä, ja taustalla oli muun muassa leikkauksen yhteydessä koettu nukutuskokemus, joka jollain tavalla meni pieleen. Nukahdin illalla vain herätäkseni parin tunnin päästä valvomaan koko loppuyön. Monien vaiheiden sekä uudenlaisten elämäntapavalintojen jälkeen unettomuus jäi taakse, ja aloin nukkua kokonaisia öitä. Miten ihanaa olikaan herätä aamulla levänneenä ja aivot virkeinä, käyttökelpoisina! Unettomuusvuodet olivat kuitenkin niin hurja kokemus, että en enää koskaan halua palata samaan tilanteeseen. Siksi nykyisin jos huomaan merkkejä yöunien häiriintymisestä (edes parin yön aamuöinen heräily), pyrin saman tien käymään rehellistä itsereflektiota itseni kanssa ja ohjaamaan elämäntapoja taas terveellisemmille...