Entä jo onkin ihan karmeassa paikassa töissä?

 

En viittaa nyt omaan työpaikkaani, todellakaan. Olen onnekas, sillä nykyinen työyhteisöni on yksi maailman parhaista, ja niin on ollut monta kertaa aiemminkin. Olen saanut olla upeissa työpaikoissa ihanien esimiesten alaisena. Mutta todella monissa kouluissa sijaistaneena tiedän myös jotain siitä toisesta puolesta. Tiedän, että voi olla vaikea tunnustaa edes itselleen, jos työpaikalla onkin paha olla.

Aihe on kuitenkin tärkeä. Jossain kertomuksessa päähenkilön ystävä sanoo jotakuinkin näin: ”Kun olet tarpeeksi pitkään jossain paikassa, muutut siksi paikaksi.” Millaiseksi paikaksi sinä haluat muuttua?

Monet nuoret opettajat (entiset opiskelijat ja monet muut) laittavat silloin tällöin viestiä ja kuvailevat arkeaan työssä. Yksi tosi tärkeä ja ihana asia heidän viesteissään toistuu. He kertovat kollegoista, jotka auttavat ja tsemppaavat. Monilla on työssään tukena upeita, vanhempia ja kokeneempia opettajia, joiden kanssa ystävystytään ja jaetaan arjen ilot ja murheet. 

Näistä viesteistä piirtyy kuva upeista työyhteisöistä, joissa nuorta opettajaa kannatellaan ja autetaan. Tiedän, että se todellisuus on olemassa ja olen siitä valtavan kiitollinen jokaisen nuoren opettajan puolesta.

Mutta tiedän myös, että on olemassa toinenkin todellisuus, tosin onneksi se on todella paljon harvinaisempaa. Vaikka suuri osa kouluista on ilmapiiriltään terveitä, aina joskus joku sattuu töihin sellaiseenkin kouluun, missä työn ilo ja innostus pikkuhiljaa laantuvat. Tilanne tulee epävarmuutta, kyynisyyttä, ehkä katkeruuttakin. 

Ja kun nuori opettaja törmää tällaiseen kokemukseen, siitä voi olla todella vaikea puhua kenellekään. Voi olla vaikea avautua omasta todellisuudestaan, kun omat opiskelukaverit kertovat unelmien työpaikasta.

Eräs nuori opettaja oli kerran töissä koulussa, jossa tilanne ja rakenteet muuttuivat byrokratian seurauksena. Henkilöstöä vaihtui ja siinä hötäkässä ovi tuntui jääneen raolleen. Ihan kuin viileää ilmaa olisi puskenut sisään. Pahinta oli, että sitä ovea ei voitu laittaa enää kiinni. Monien keino selviytyä oli laittaa oman luokan ovi kiinni ja lämmitellä siellä. 

Viikkojen edetessä tuo nuori opettaja alkoi joka aamu havahtua mahakipuun. Se alkoi aina samassa liikenneympyrässä työpaikan lähellä. Vaikka lähellä oli edelleen upeita, yksittäisiä kollegoita, oli yhteisön ilmapiiri niin kaaosmainen, että herkkänä ihmisenä tuo nuori opettaja koki tilanteen hiljalleen sairastuttavan hänet - ihan kuin jotain myrkkyä olisi valunut yläkerrasta alakertaan.

Keholliset merkit ovat usein tärkeitä. Ne kertovat meille paljon sellaisesta, mitä on sanoilla vaikea tavoittaa. Jos pysähdymme, voimme kuulla kehon kertovan elintärkeitä viestejä. Jonain aamuna tuo nuori opettaja kuuli mahakivun viestin: ”Mitä tahansa muuta, mutta ei tätä.”

Se oli samalla kutsu eteenpäin. Meissä ihmisissä on erikoinen piirre. Saatamme jumittaa samassa tilanteessa vuosikausia, vaikka emme ole siihen tyytyväisiä. 

Joku sanoo, että tuttu piina on parempi kuin tuntematon taivas. Entä jos muutut siksi paikaksi, jossa olet? Ja entä jos se ei tarkoitakaan mitään hyvää sinun elämällesi, sinun läheisillesi?

Minä olen lähtenyt monta kertaa. Niin monta kertaa, että tiedän ettei se ole helppoa. On järkyttävä työ opetella uudet käytänteet, uudet sähköpostit ja pilvipalvelut, uudet nimet ja rakennukset, uusi toimintakulttuuri. Se on aivoille melkoinen myllerrys, ja ne, jotka eivät ole koskaan lähteneet, eivät tiedä siitä mitään.

Mutta joskus lähteminen on parasta. Joskus se pelastaa mahakivulta, joskus katkeruudelta. Tiedän sen, koska olen kokenut sen itsekin. Lähtemiseen voi tarvita paljon kannustusta, ja siksi kirjoitin tämän tekstin. Jos tämä aihe koskettaa sinua etkä ole uskaltanut puhua kenellekään toiselle kokemuksistasi, laita viestiä? 

Sovitaan vaikka etäkahvittelut yhdessä, lupaan kuunnella. En voi luvata ratkaisuja koska en tunne tilannettasi, mutta voin luvata myötätuntoa ja kannustusta. Jos haluaisit lähteä, mutta et uskalla, lupaan saavikaupalla tsemppiä.

Nimittäin yksi asia työelämässä on kokemukseni mukaan näin: on helpompaa lähteä ja etsiä sellainen työpaikka, missä voi kukoistaa kuin yrittää muuttaa vallitsevia olosuhteita. Jos pikkuhiljaa muuttuu siksi paikaksi, jossa viettää paljon aikaa, sen paikan kannattaa olla itselle sopiva. 
 
***

Ps. Jos tarvitset apua työhakemuksen tekemiseen tai päivittämiseen, tsekkaa kurssini ”Kanslia on käytävän päässä”, jonka avulla saat työhakemuksen tehtyä VAIKKA se tuntuisi etukäteen kohtuuttoman suurelta urakalta. <3