Siirry pääsisältöön

Miksi olen luonut uuden opettajan verkkokurssin?

 



Taustaa uuden opettajan verkkokurssille

Olen pohtinut alkukesän ajan avaavani sitä, miksi olen tehnyt tämän verkkokurssin. Tausta idealle löytyy jo omista valmistumisajoista. Muistan, kun valmistuin opettajaksi ja mietin, että miksi tästä ja tästä asiasta ei ole kerrottu missään oppaassa tai ollut mitään kurssia. Olen ollut monissa työpaikoissa, ja joissakin kouluissa en ole saanut ollenkaan perehdytystä. Joissakin kouluissa olen saanut paljon perehdytystä, ja silti sitä haltuun otettavaa on ollut järkyttävän paljon.

Teinkin jo parin vuoden opettajakokemuksen jälkeen ehdotuksen yhdelle kustantamolle siitä, että kirjoittaisin kirjan, joka olisi vähän kuin opas nuorille opettajille. Olen pitänyt asiaa esillä vuosien ajan eri yhteyksissä ja verkostoissa, ja ideaa on aina kuunneltu, mutta mikään taho ei ole koskaan halunnut tarttua siihen. Ehkä tarvetta ei ole ymmärretty tai ehkä en ole osannut esittää asiaa tarpeeksi vakuuttavasti.
 
Olen myös pitänyt eri verkostoissa ja yliopistomaailmassa esillä sitä, että valmistuville opettajille pitäisi olla oma kurssi valmistumisen jälkeisestä työelämästä tai edes yksi ohjaus. Eräs entinen työnantaja tähän edelliseen tarttuikin ja ohjaus valmistuville opettajille oli sillä tavalla menestys, että tupa oli täynnä.

Jaoin tuolloin läsnä olleille opiskelijoille kirjoittamani paperinipun, jonka olin otsikoinut ”Vinkkejä nuorille opettajille”. Vuosien aikana olen saanut useita yhtä aikaa hämmentäviä ja ilahduttavia viestejä siitä, miten tärkeä tuo paperinippu on ollut valmistuneille opettajille. Joku kirjoitti jopa ”se paperinippu pelasti elämäni tuolloin”.

Hämmentäviä ne viestit ovat olleet siksi, että olen joka kerta pohtinut, oliko siitä nopeasti kirjoitetusta nipusta oikeasti niin suuri hyöty ja miten ihmiset muistavat sen vuosien jälkeenkin. Mutta kun näitä viestejä tuli vuosien aikana useita ja lisäksi sain kyselyitä ”Kuulin, että sulla on joku sellainen paperinippu, voisitko antaa sen mullekin…” niin uskottavahan se oli.
 

Vuosien aikana useat tutut opiskelijat ovat myös laittaneet valmistumisvaiheessa viestiä ja kirjoittaneet: ”Hei, olen nyt valmistumassa ja menossa töihin ja haluaisin vain kysyä, olisiko sinulla vinkkejä…” He ovat kysyneet vinkkejä niin työrauhan luomiseen kuin vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön ja moneen muuhun. Monet näistä asioista käydään kyllä läpi opiskeluaikana, mutta sitten kun työelämä alkaa, hyppy sinne on jotenkin niin suuri, että nuori opettaja kaipaa ehkä lisätukea tai kannustusta ja rohkaisua itselleen.

Olenkin vuosien ajan vastannut näihin viesteihin vapaa-ajallani, ja sitten tuli vain jossain vaiheessa idea: mitä jos jakaisin nämä vinkit suuremmalle yleisölle yhtä aikaa. Oma motivaationi tämän koko sivuston ja nyt verkkokurssin tuottamiseen on ollut pelkästään palvella. Aikanaan kun loin Opeopas-blogin, kirjoitin suunnitteluvihkoni ensimmäiselle sivulle. Tavoite: Rohkaista nuoria opettajia ja antaa hyviä käytännön vinkkejä työhön. Tavoitteena on myös lisätä nuorten opettajien työssä jaksamista. Palvella. Palvella sillä lahjalla, jonka olen saanut.”

Olen itse ostanut useita verkkokursseja eri teemoista vuosien aikana, ja olen tykästynyt siihen tapaan, miten niitä voi käydä omaan tahtiin. Videon voi keskeyttää siihen kohtaan kuin haluaa, ja materiaaleihin palata vielä ”koulutuksen” jälkeenkin.

Niinpä ajattelin testaavani, olisiko tällaiselle kurssille käyttöä. Otin selvää kevytyrittäjyydestä ja verkkokurssin luomisesta. Halusin tehdä verkkokurssista helposti käytettävän, joten ostin sitä varten verkkokurssialustan. Voin myöntää, että en edes alussa tajunnut, kuinka paljon verkkokurssialusta tulisi maksamaan.

Kevytyrittäjätilin luotuani opin myös, kuinka paljon yrittäjä maksaa veroja. Verkkokurssin luomisesta on siis paljon noita edellä mainittuja ja muitakin kuluja, ja niin paljon kuin haluaisinkin tarjota kurssin kaikille ilmaiseksi, se ei ole mahdollista.
 
Annoin aluksi kurssin monille tutuille opettajille ilmaiseksi tai lahjana. Kun sain heiltä valtavan hyvää ja jopa ylistävää palautetta, ajattelin, että ehkä tästä olisi hyötyä muillekin. Itselleni nuorien opettajien työssä jaksamisen auttaminen on ollut vuosikausia sydämen asia, ja juuri siksi olen sen parissa tehnyt ilmaista työtä niin paljon. Olenkin kiitollinen siitä, että olen jo ennen tätä saanut niin kauan auttaa nuoria opettajia eräänlaisena etätutorina. Verkkokurssin myötä voin tehdä tätä etätutorointia entistä useammille, ja siitäkin olen kiitollinen.

Olen myös itse kokenut sen ajan, kun ei vielä ollut vakituista työtä ja olin useita kesiä työttömänä. Siksi olen pyrkinyt usein Instagramissa muistuttamaan: ”Jos olet kesän työttömänä ja silti haluat kurssin, laita viestiä…” Niille, jotka ovat laittaneet viestiä, olen antanut kurssin ilmaiseksi. 

Tämä tarjous on edelleen voimassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herkkyys voi olla myös opettajan supervoima

Näin kerran jonkun sometilillä tuon kuvan lausahduksen “Sä olet ihan liian herkkä.” Tunnistin sanat hyvin, ja jäin miettimään asiaa. Onko sinullekin sanottu, että olet liian herkkä tai liian jotain muuta?  Tästä “olet liian jotain” -aiheesta on jo olemassa monia hyviä kirjoituksia, enkä aio nyt toistaa niiden sisältöä. Kerron sen sijaan joitain omia ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Teini-ikäisenä eräs opettaja sanoi minulle “Sinä olet kyllä niin herkkä, että mietin, miten tulet pärjäämään maailmassa.” Työelämässä olen kohdannut tilanteen, jossa itkin esimiehen läsnä ollessa ja hän ilmaisi, että se on liikaa, olen liian herkkä, ei pitäisi itkeä. Opettajana ollessa olen myös kuullut, kun oppilas sanoi toisesta: “Ärsyttää, kun se aina itkee.” Kaikkia näitä tilanteita olen myöhemmin kiinnostuneena ja uteliaasti tarkastellut. Tunnetutkimuksen näkökulmasta olen nostanut esiin kysymyksiä. Miksi nauru on niin paljon hyväksyttävämpi tunneilmaisu kuin kyyneleet?  Eikö itku ole lopult...

Uusi opettaja, haluatko ilmaisen muistilistan?

  Nuori opettaja!  Haluatko ilmaisen muistilistan,  jonka avulla voit valmistautua tulevaan työvuoteen?  Lataa se täältä. Pääset samalla Opeoppaan postilistalle.  En spämmää, lähetän vain juuri ne viestit, jotka haluatkin saada! 

Oppilaan vastauksen toistaminen

Pitääkö oppilaan vastaus toistaa? Miksi ei pidä? Oletko ikinä miettinyt asiaa? Suurin osa opettajaksi opiskelevista toistaa oppilaan vastauksen. Jossain vaiheessa ohjausprosessia yleensä kysyn perusteluja sille. Edelleen suurin osa ei ole koskaan miettinyt asiaa. Hyvin moni sanoo syyksi ensin sen, että haluaa varmistaa toisten oppilaiden kuulevan vastauksen.   Oppilaan vastauksen toistaminen onkin varmaan ollut tärkeää joskus aikanaan, kun luokkien akustiikka on ollut olematonta. Aina joskus oppilasryhmässä on myös joku oppilas, joka puhuu niin hiljaisella äänellä, että hänen vastauksia ei kuule. Mutta pitääkö tästä syystä systemaattisesti toistaa jokaisen oppilaan vastaus? Luulen, että tämän toimintatavan taustalla on jokin tiedostamaton oletus siitä, miten opettajan kuuluu toimia. Oma opettaja on ehkä toiminut niin, tai ehkä siitä tulee jotenkin opettajamainen olo, kun toistaa oppilaan vastauksen? “Kun nyt toimin näin, kuulostan opettajalta.” Jos asiaa tarkastellaan oppilai...