Mediassa uutisoidaan oppimistulosten laskusta. Opettajana on helppo ymmärtää ilmiön syitä. Vain muutamia mainitakseni uskon vaikutusta olevan ennen kaikkea sillä, että elämä on muuttunut lyhytjänteiseksi mielihyvän tavoitteluksi. Puhelin ja sovellukset vievät aikaamme, koukuttavat varsinkin lapsia ja nuoria. Monet lapset ja nuoret nukkuvat liian vähän ja istuvat liian paljon. Motoriikan kehittyminen jää vajaaksi ja se vaikuttaa myös muuhun oppimiseen. Laitteet vievät tilaa kasvokkain tapahtuvalta vuorovaikutukselta. Kirjojen ja muiden pitkien tekstien lukeminen on vähentynyt, eivätkä lapset saa malliesimerkkejä lukevista aikuisista kun aikuisillakin on usein kirjan sijaan puhelin kädessä. Keskittymiskyky on suurella osalla lapsista jo niin huono, että koulussa esimerkiksi yhden sivun kirjoitelma a4-kokoiseen vihkoon on liian suuri vaatimus 5. luokkalaiselle. Olen pitkään pyöritellyt mielessäni tekstiä Unelmien koulusta. Kirjoitin tekstin nyt ottaakseni kantaa medias...

  Muistatko Muumien Ninnin, näkymättömän lapsen? Sen, jota ei voinut kokonaan nähdä, ennen kuin hän vihastui oikein kunnolla? Vihaa tuntiessaan Ninnin ääriviivat piirtyivät näkyviin. Viha, tuo pelottava ja samalla kamalan tärkeä tunne. Joskus tarvitsemme tosiaan vihaa, jotta tulemme näkyväksi. Meitä näkymättömiä lapsia on kasvatettu 80- ja 90-luvulla laumoittain. Piti olla kiltti tyttö, eikä kiltti tyttö aiheuta harmia. Niinpä ne kaikki kiltit tytöt ja pojat oppivat pelkäämään vihaa ja piilottamaan osia itsestään. Ennakoimaan toisten tunteita ja reaktioita ja kävelemään varpaillaan. Aika moni näkymättömäksi lapseksi kasvatettu on oppinut kätkemään vihan tunteensa mieluummin vaikkapa leukalihasten uumeniin kuin näyttämään niitä.  Aiheesta voi olla vaikea puhua, koska se saatetaan herkästi ymmärtää edellisten sukupolvien ja kasvatusmetodien syyttelyksi. Itse ajattelen, että asioiden havainnointi ja ymmärtäminen eivät ole syyttelyä, mutta ne saattavat lisätä itsetuntemusta, myö...