En viittaa nyt omaan työpaikkaani, todellakaan. Olen onnekas, sillä nykyinen työyhteisöni on yksi maailman parhaista, ja niin on ollut monta kertaa aiemminkin. Olen saanut olla upeissa työpaikoissa ihanien esimiesten alaisena. Mutta todella monissa kouluissa sijaistaneena tiedän myös jotain siitä toisesta puolesta. Tiedän, että voi olla vaikea tunnustaa edes itselleen, jos työpaikalla onkin paha olla. Aihe on kuitenkin tärkeä. Jossain kertomuksessa päähenkilön ystävä sanoo jotakuinkin näin: ”Kun olet tarpeeksi pitkään jossain paikassa, muutut siksi paikaksi.” Millaiseksi paikaksi sinä haluat muuttua? Monet nuoret opettajat (entiset opiskelijat ja monet muut) laittavat silloin tällöin viestiä ja kuvailevat arkeaan työssä. Yksi tosi tärkeä ja ihana asia heidän viesteissään toistuu. He kertovat kollegoista, jotka auttavat ja tsemppaavat. Monilla on työssään tukena upeita, vanhempia ja kokeneempia opettajia, joiden kanssa ystävystytään ja jaetaan arjen ilot ja murheet.  Näi...

  Tapasin vasta erään kaupungin virkamiehen, jonka kanssa tuli puheeksi kiire ja työtehtävien määrä. Olimme kumpikin tahoillamme tulleet siihen lopputulokseen, että työtä voi olla paljon, mutta kiire ei silti tarvitse olla.   Olin monia vuosia väistötiloissa, pihakoulun puolella. Eräänä elokuisena päivänä kävelin pihan yli sisäkoulun puolelle, ja tulin jossain kohtaa vastakkain erään esimieheni kanssa. Hän sanoi “Katsoin ikkunasta ja näin, kun köpöttelit pihan yli.” Nauroimme mielikuvalle yhdessä, mutta olen monta kertaa tuon jälkeen miettinyt: miksi kipittää, kun voi köpötellä?   Me ihmiset olemme monella tavalla biologisia olentoja. Meissä on tiettyjä asetuksia, jotka johtuvat esimerkiksi eloonjäämisvaistosta. Autonominen hermostomme lukee sekä ympäristöä että toisten ihmisten käyttäytymistä siitä näkökulmasta, olemmeko turvassa vai uhkaako meitä jokin vaara. Siksi uskonkin, että meidän pitäisi kouluissa miettiä enemmän, millä tavalla luomme turvan tuntua.   Os...