Näitä tekstejä tai äänitteitä tehdessäni yritän aina palata ensimmäiseen työsyksyyn opettajana; onhan Opeoppaan ajatus olla juuri nuoren opettajan tukena. Ja yksi asia, joka minulle tuli tuolloin yllätyksenä ja kuormittavana vastaan, oli oppilaiden erilaiset tunnereaktiot.   Kirjoitan tunnekasvatuksesta vuoden mittaan lisää myös oman tutkimukseni valossa, mutta puhun tässä tekstissä lähinnä ammentaen kokemuksistani. Seuraa siis mutua, ei tutkittua tietoa.   Ehkä sinäkin, tänä syksynä työt aloittanut opettaja, olet jo saanut kokemusta tilanteissa, joissa tunteet kuohuvat yli ja pohdit epävarmana, mitä teen, teenkö oikein jos toimin näin, onko tämä väärin ja saanko sanoa näin?  Oppilas on voinut säikähtää jotain tai raivostua silmittömästi. Jos lapsi joutuu ns. tiloihin, se voi tuntua nuoresta opettajasta tosi pelottavalta. Minusta ainakin tuntui. Muista, että näissä tilanteissa kannattaa pyytää kollegan apua. Ei tarvitse jäädä yksin ylivoimaiseen tilantees...